keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Unia ja sensellaista

Okei, nyt on fyysisesti vähän kurja olo. Onpa ikävää olla nainen! Nukkuminen ahdistaa, tuntuu vaikealta, ja se on ikävää koska normaalisti minulla ei mitään uniongelmia ole. Tai ehkä niitä on näin vanhemmiten alkanutkin olemaan? En oikein tiedä, en voi väittää pitäneeni kirjaa tai mitään.

Hmm, kämpässä taitaa kummitella. Heikki tuijottaa tyhjään kohtaan hyvin kiinnostuneena, muttei kuitenkaan "uskalla" mennä sinne. Tai sitten se ihmettelee subbaria, onhan sekin mahdollista Heikin tuntien :) Pitäisi sen kanssa vähän leikkiä takaakiertoja tuolla ulkona, pitää katsoa olenko kirjottanut aiheesta mitään ylös (Suoknuutin ja Leinosen tms videossa oli hyvät neuvot, miten se opetetaan, ja ajattelin että sen saisi opetettua ihan himpessä puiden tms avulla - näin mulle on väitetty). Tai siis vahvistamisestahan olisi kyse. Kohta tulee jo vuosi täyteen kun ollaan alettu harjottelemaan. Vaikka ollaankin tosi hitaasti edetty, niin ei me nyt sentään niin hitaasti.

Eilen tosiaan soitin yhteen kivaan kenneliin porkkiksista. Täytyy tunnustaa, että olin melko kapeakatseinen, kun en tosiaan edes harkinnut moista yhdistelmää kun ei niistä löytynyt nettisivuja. Onneksi pääsin henkisistä ongelmistani yli ja tsekkasin vanhemmat KoiraNetistä ja sitten vielä googletin niiden kuvat. Tykkään. Ainoa etu edellisellä kennelillä on sijainti, tämä uusi on tosi kaukana. Mutta sitten taas tämän uuden tuttavuuden edut ovat niin moninkertaiset.

Niin, näin tosiaan unta tällä kertaa siitä, että soitin toisen puhelun jostain syystä tuonne kenneliin ilman, että mulla oli oikeasti yhtään mitään sanottavaa. Selitin aivan puuta heinää ja nolotti aivan hirveesti ja yritin sitten puhua asiaa, mutta kun mulla ei ollut faktoja (yritin jutella siitä sinne pääsystä, josta en vielä tiedä miten onnistuu) niin sekin oli vähän epätoivosta. Ihan hirvee uni :D Se tais ehkä sanoa se kasvattaja siinä unessa et ku oon niin sekasin, ni ei hän mulle mitään koiraa myy. Jepjep. Traumoja? Ei suotta. Tulee mieleen ajat, kun koitin puudelia itelleni metsästää, kun aluksi olin vakuuttunut haluavani toyn tai kääpiön (onneksi tulin järkiini) joten kaikki kennelithän olivat lähinnä sitä mieltä että mulle ei myydä, koska en halua näyttelyttää koiraa. Noh, niin, nythän oon joutun Heikin kanssa näyttelyihin ja ihan omasta tahdostani ilmottautunu muutamiin tuleviin :D Ja muutenki rukkaan näyttelykalenteria. Niin se elämä heittelehtii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti